Pokerista tietämättömät ovat saletisti kuulleet Texas Hold ‘em -pokerista joko perjantai-illan kanavasurffaamisen kautta tai työpaikan puskaradiosta. 2000-luvun alussa televisioitujen pokeriturnausten kautta Texas Hold ‘em nousi populaarikulttuurin kermaan, ja yhtäkkiä pokerin pelaaminen kasvoi eksponentiaalisella vauhdilla. Hold ’emin serkkupoika, Omaha, ei kuitenkaan ensi kuulemalta sytytä valoa monenkaan pääkopassa. Kyseessä ei välttämättä ole yhtä mediaseksikäs pokerimuoto, mutta peliä pelataan kuitenkin James Bondin Casino Royale -tyylillä entistä enemmän.

Esimerkiksi kasinofanien keskudessa suositun pelisivusto Full Tiltin säännöissä käydään läpi tarkasti niin Hold ’emin, Omahan kuin muidenkin pokeripelien säännöt sekä skenaarioita, joissa käydään läpi pelien eri vaiheita Tässä artikkelissa keskitymme kuitenkin vain kahteen edellä mainittuun versioon. Käydään siis ensiksi läpi tutumpi Hold ‘em, ennen kuin lähdetään tarkemmin vertailemaan kahta serkkupoikaa. Jos luulet tietäväsi jo kaiken pokeripeleistä, testaa Ilta-Sanomien sivuilla pokeritietämyksesi ennen kuin lähdet soittelemaan suutasi ammattilaisten seurassa.

Pelipöydässä on 2-10 pelaajaa ja peli alkaa sokkopanosten asettamisella, minkä jälkeen pelaajille jaetaan kaksi käsikorttia per naama. Pelaajat tarkistavat omat korttinsa, jolloin itse pelaaminen alkaa. Pelaaja voi asettaa vaaditun panoksen, korottaa panosta tai ”kipata” kortit eli vetäytyä pelikierroksesta. Tämän jälkeen jakaja asettaa pöydälle kolme korttia kuvapuoli ylöspäin. Näin kaikki pelaajat voivat käyttää kolmea pöydässä olevaa korttia oman parhaan ”käden” muodostamiseksi. Eli kaksi kädessä olevaa korttia plus pöydässä olevia (3) kortteja.

Texas HoldemTämän jälkeen pelaajat panostavat jälleen tai voivat kipata eli luovuttaa käden. Jahka kaikki pelaajat ovat tehneet päätöksensä, jakaja lyö pöytään neljännen kortin, eli turnin. Näin pelaajilla on uusi mahdollisuus rakentaa oma pelikätensä vahvemmaksi. Sama panostus-kippaus kierros toistetaan ja jakaja lyö viimeisen kortin, eli riverin pöytään. Pelaajilla on vielä mahdollisuus korottaa tai kipata ennen kuin he paljastavat omat kortit. Luonnollisesti paras käsi voittaa pöydällä olevan potin. Paras käsi on tietenkin värisuora, jonka jälkeen tulevat neloset, täyskäsi, väri, suora, kolmoset, kaksi paria, pari ja hai (suurin kortti, mikäli kenelläkään ei ole yhtään edellä mainituista yhdistelmistä).

Omaha-pelissä voidaan havaita etäisesti samanlaisia piirteitä, ja Omaha onkin Texas Hold ‘emin jälkeen toiseksi suosituin internetin pokerihuoneissa pelattu pokeriversio. Toisin kuin Texas Hold ‘emissa, Omahassa jaetaan kahden käsikortin sijaan neljä korttia per sierainpari, joista pelaajan on käytettävä aina kaksi korttia. Tämän jälkeen peli jatkuu täysin samalla tavalla, eli jakaja lyö pöytään ensin kolme korttia, minkä jälkeen pelaajat panostavat tai kippaavat. Lopulta kun pöydässä on viisi korttia, pelaajat luovat parhaan käden kahdesta kädessä olevista korteista ja kolmesta pöydällä olevasta. Erona Omahassa on siis se, että pelaaja ei voi luoda pöydässä olevilla viidellä kortilla parasta kättä, vaan ainoastaan kolmella plus kahdella käsikortilla. Toisin sanoen käsikorteissa on suurempi mahdollisuus luoda vahva pelikäsi.

Omaha-pokerista on myös olemassa eri muotoja: Omaha High -versiossa on nimittäin mukana viiden kortin Omaha, Omaha Hi Courchevel, ja kuuden kortin Omaha. Kaikissa versioissa pätee normaalit Omahan säännöt, mutta korttien ja panosten määrä vaihtelee, mikä tekee pelaamisesta jännittävämpää ja lisää vaihtelua. Omaha Hi Lo on hieman erilainen variaatio, jossa pelataan käytännössä kaksi peliä yhden kierroksen aikana. Kyseinen variaatio on erityisen suosittu, ja sitä pelataan myös World Series of Poker –turnauksissa. Kuten nimi Hi Lo ehkä jo vihjaakin, kyseessä on korkea sekä matala käsi. Panostaminen, blindit ja postaamiset ovat identtisiä Omaha Hi -pelin kanssa. Näyttövaiheessa potti jaetaan korkeimman ja matalimman käden kesken niin, että Low-käden viiden eriarvoisen kortin pitää olla korkeintaan kahdeksikon arvoisia. Näin ollen Hi Lo -variaation ero normaaliin Omahaan on se, että Hi Lo -pelissä pelaajilla voi olla kaksi eri korttikättä.